1. Demo

Ensimmäisen tunnin aluksi taputtelimme rytmejä ja otimme rytmittelyyn mukaan pian nimikierroksen. Huomasin, että rytmien taputtelu vaati minulta jo itsessään keskittymistä, ja kun keskityin myös nimiin, taputtelu vaikeutui. Kun aloimme taputtaa käsiä ristiin, onnistui se vielä yksinään, mutta kun nimikierros osui kohdalleni, tuntui kahteen asiaan keskittyminen jo vaativalta, enkä meinannut pysyä rytmissä. Tämä oli hyvä havainto erityisopettajuuttani ajatellen. Ymmärsin, että joillekin oppilaille tällainen motorisesti ristikkäinen tekeminen tai kahteen asiaan keskittyminen yhtäaikaa voi olla todella haasteellista, ja se on hyvä muistaa sekä osata huomioida opetuksessa.

Jatkoimme laululla, jossa tehtiin samalla myös keholla laulun osoittamia liikkeitä. Pääsin pian säestämään ksylofonilla kolmea soitua käyttäen. Soittaessani havaitsin ainakin seuraavaa:

Voi olla tärkeää saada paljon toistoja, jotta soitto lähtee sujumaan. Ja sen vuoksi lyhyt kappale voi olla hyvä, sillä sen oppii nopeasti. Minulla meni ainakin kolme ensimmäistä toistoa siihen, että katsoin nuotteja taululla, enkä oikein onnistunut soittamaan samaan aikaan. Jos en olisi saanut soittaa kuin pari toistoa laulunpätkän mukana, olisi minulle jäänyt epävarma olo soitostani. Nyt koin onnistumisen tunteen ja muutaman onnistuneen toiston jälkeen pääsin kokeilemaan jo haastavampaa versiota.

Eriyttämisen ymmärsin olevan ainakin ksylofonilla erittäin helppoa, sillä yksinkertaisimman version lisäksi oli useita keinoja saada soittamisesta haastavampaa. Tämä mahdollisuus varmasti ylläpitää edistyneempienkin motivaatiota yllä ja kaikki pääsevät silti soittamaan. Lisäksi on mahdollisuus improvisoida tietyillä sävelillä, joka varmasti onnistuu oppilaalta kuin oppilaalta hyvin, vaikka ei nuottien seuraaminen soittaessa olisikaan vielä sujuvaa.

Yksi huomioni oli vielä se, että on tärkeää antaa oppilaille selkeästi tieto siitä, kuka soittaa mitä ja missä kohdassa laulua. Huomasin ryhmämme olevan välillä hyvin sekaisin, kun vaihdoimme säestäjiä ja improajia lennossa. Lasten kanssa tähän tulee kiinnittää huomiota.

Keskustelimme demolla myös musikaalisuudesta ja sen määritelmästä. Moni kokee olevansa epämusikaalinen pitkälti huonojen koulumusiikin kokemustensa vuoksi. Kuten Lehtonen, Juvonen ja Ruismäki (2016, 33) toteavat, lapseen kohdistuvat negatiiviset arviot ovat tuhoisia ja ne vastaavat moitteita esimerkiksi huonosta käyttäytymisestä. Lapsi toivoo, että häntä ihailtaisiin sen sijaan, että pyydetään olemaan hiljaa. Negatiivinen palaute sekä huonot numerot vahvistavat vastenmielisyyttä musiikkia kohtaan (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki 2016, 34), sen sijaan, että musiikki tuottaisi iloa ja onnistumisen kokemuksia lapselle. Lehtosen, Juvosen ja Ruismäen (2016) kirjoitus sai minut ymmärtämään oman palautteenantoni merkityksen musiikinopettajana ja kasvattajana. Pienillä sanoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia suuntaan tai toiseen.

Lähteet

Lehtonen, K., Juvonen, A. & Ruismäki, H. 2016. Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus/19:1.