4. Demo - rummut

Niin djembe-rummulla soittamisesta kuin rumpusetistäkin opin, että soittamista voi pilkkoa aina pienempiin osiin. Esimerkiksi beatkompista voi soittaa ensin vaikkapa pelkän virvelin ja basson ja lisätä vasta sitten hi-hatkin mukaan. Tätä voi käyttää hyvin eriyttämisen keinona.

Sävelsimme itse rumpukomppeja ruudukkonuottipohjan avulla. Tämä tuntui hyvältä keinolta tutustuttaa oppilaita säveltämiseen. Itse tehdystä ruudukkonuotista on myös helppo kokeilla soittaa omaa tai kaverin tekemää sävellystä. Tämä ei vaadi varsinaista nuotinlukutaitoakaan.

Musiikin tunnin havainnointi 4. luokalla

Havainnoin neljännen luokan musiikin tunnin.

Tunti aloitettiin kuuntelemalla kappaletta, josta keskusteltiin hieman kuuntelun jälkeen. Perusopetuksen opetussuunnitelman yhtenä tavoitteena on tarjota oppilaalle mahdollisuuksia ääniympäristön ja musiikin elämykselliseen kuunteluun ja havainnointiin sekä ohjata häntä keskustelemaan havainnoistaan (POPS 2014, 422), kuten tunnilla tehtiin. Samalla tuli esiin myös tavoitteissa mainittua kulttuurista ymmärrystä (POPS 2014, 423), sillä kappale oli espanjan kielinen.

Seuraavaksi siirryttiin rytmeihin, joita oppilaat olivat selvästi harjoitelleet aiemminkin. Sen lisäksi, että opettaja näytti omalla kehollaan rytmejä, oppilaat näkivät taululta rytmin taulukosta. Taulukossa yläriviltä näkyi tahdit numeroina, vaakarivillä luki tapu, reisiläpsy, askel o ja askel v. Taulukkoon oli laitettu magneetteja eri sarakkeisiin, joten siitä pystyi seuraamaan mikä kehorytmi tuli mihinkin kohtaan, kun tahtia laskettiin yhdessä ääneen. Oppilailla oli hyvin käytössä erilaisia kanavia pysyä rytmissä, kun opettaja näytti välillä rytmiä omalla kehollaan, laski rytmiä ääneen ja välillä näytti myös taulukosta oppilaille, missä kohdassa mentiin. Tämä sujui isoltakin ryhmältä hienosti ja kaikki osallistuivat sekä tuntuivat yrittävän parhaansa.

Seuraavaksi luokka harjoitteli lauluja tulevaan koulun juhlaan. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014, 422) mainitaan koulun juhlat, jotka otetaan musiikinopetuksessa huomioon ja jotka tukevat oppilaiden musiikillisten taitojen ja ymmärryksen kehittymistä, kokonaisvaltaista kasvua ja kykyä toimia yhteistyössä muiden kanssa. Ennen lauluun ryhtymistä opettaja näytti kertosäkeiden kohdat. Opettaja säesti pianolla ja lauloi sekä taustalla pyöri taustanauha. Suurin osa oppilaista lauloi innokkaasti mukana, mutta jotkut tyytyivät olemaan hiljaa paikallaan. Laulun jälkeen kerrattiin vielä kohdat, jotka olivat olleet opettajan mielestä haastavia. Opetuksen tavoitteissa musiikillisten taitojen osuudessa on mainittu äänenkäyttö- ja laulutaito sekä niiden kehittäminen edelleen musisoivan ryhmän jäseninä (POPS 2014, 422).

Opettaja laittoi taustanauhan pyörimään ja lähti liikkumaan paikallaan robottimaisesti. Tuntiin saatiin rytmien lisäksi muutakin musiikkiliikuntaa. Tässä opettaja näytti sekä omalla kehollaan liikettä että kehotti oppilaita suullisesti liikkumaan kuten robotit. Opetussuunnitelmassa (2014, 422) mainitaan, että oppilailla tulee musiikinopetuksessa olla mahdollisuus monipuoliseen luovaan musiikilliseen ilmaisuun ja musiikin tuottamiseen yksin ja yhdessä muiden kanssa. Tätä tuetaan luomalla yhteyksiä muihin ilmaisumuotoihin (POPS 2014, 422), tässä tapauksessa tanssiin ja omalla kropalla liikkumiseen.

Tämän jälkeen opettaja laittoi taululle näkyviin kyseisen kappaleen sävelet sekä rytmit. Taustanauha pyöri edelleen ja oppilaat taputtivat opettajan osoittamaa rytmiä. Opettaja näytti ensin taputtamalla ja tämän jälkeen hän näytti sormella taululta rytmiä, jotta oppilaat oppivat lukemaan myös näitä.

Tunnin lopuksi päästiin vielä bändisoittimien pariin. Rummun komppaamisen opettaja näytti omalla keholla edessä, jotta kaikki pääsivät kokeilemaan komppia omalla kehollaan. Sitten opettaja antoi oppilaiden valita bändisoittimen, jota haluaa soittaa. Tästä aiheutui kova juoksu soitinten ääreen sekä kova meteli, kun oppilaat alkoivat testailla soittimia. Opettajalla tuntui olevan vaikeuksia saada oppilaita enää hiljaiseksi, ja tähän kului aikaa tunnista. Meteli häiritsi myös opettajan neuvomista, kun hän kiersi soittimelta toiselle ohjeistamassa.

Rummut käytiin yhdessä läpi. kosketinsoittimissa, pianoissa, sekä ksylofonissa oli kirjaimin merkitty sävelet, jotka tukivat varmasti oppilaiden soittoa nuotista. Lopulta varsinainen kappale ehdittiin soittaa yhdessä vain yhden kerran. Toistoja ei siis tullut paljon, mutta uskon, että seuraava musiikintunti jatkuu bändisoittimien parissa.

Musiikillisista taidoista tunnilla opittiin laulamista, soittamista, kuuntelua sekä liikettä monipuolisesti. Bändisoitinten luona oltiin ryhmässä, joten siinä vaadittiin ryhmätyöskentelytaitoja, jotta malttoi odottaa ja antoi muidenkin soittaa. Myös kaverin opastaminen oli sallittua. Musiikin opetuksen tavoitteena on kannustaa oppilasta kehittämään edelleen soitto- ja yhteismusisointitaitojaan keho-, rytmi-, melodia- ja sointusoittimin (POPS 2014, 422), joita tulikin kaikkia esiin tällä tunnilla.

Havaitsin, että tunnilla ei juuri ollut eriyttämistä. Esimerkiksi rytmityksissä opettaja olisi voinut suositella helpompaa vaihtoehtoista tapaa, mikäli tämä tuntuu haastavalta. Rytmi nimittäin oli melko haastava. Samoin bändisoitossa olisi voinut olla helpompi ja haastavampi nuotti, jotta jokainen saisi soitettua jotain ja kokisi onnistumisen. Toisaalta, en huomannut turhautumista tai muuta merkkiä siitä, että tunnin tehtävät olisivat olleet liian helppoja tai haastavia. Merkittäviä oppimisen esteitä ei tuntunut olevan, ja uskon, että opettaja olisi ottanut huomioon esimerkiksi vammat tai rajoitteet, mikäli niitä olisi ollut.

Lähteet

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 

Demo 3 - Basso ja kitara

Tällä demolla opettelimme basson ja kitaran soittoa. Aloitimme ’’nakkibassolla’’, jossa sormista muodostettiin basson kielet. Tämän avulla onnistui hyvin kielten ja näppäilyn harjoittelu. Koin itse tämän ’’nakkibasson’’ matalan kynnyksen kuivaharjoitteluksi ja se olisi mielestäni hauska tapa lähteä lastenkin kanssa liikkeelle. Basson kielet jäivät hauskasti mieleen laulun avulla. Olen itsekin oppinut basson kielet muistisääntönä toimivalla lauseella. Sellainen tukee soittamista, joten oppilailla olisi mielestäni hyvä olla jokin muistisääntö tukena.

Koska bassoja oli käytössä rajallinen määrä, onnistui kaikkien yhtäaikainen soitonharjoittelu kitaroiden avulla. Minun kouluaikanani ei ollut tällaista käytäntöä ja sen vuoksi soitonharjoittelu jäi vähäiseksi. Mielestäni kitaran soittaminen oli hyvä tapa mahdollistaa kaikille soittorutiinin kertyminen. Basson soittajaa toki vaihdeltiin, mutta oli tehokasta saada enemmän toistoja. Tämän aion ottaa käytäntöön tulevana opettajana.

Panin merkille, että bassossa soinnuille on erilaisia esitystapoja, ja voi olla hyvä eriyttämisen keino käyttää eri tapoja yhtä aikaa. Toiset oppilaat voivat saada soitosta paremmin kiinni toisella tavalla ja toiset taas toisella. Itsekin huomasin eroja nuotin luvun sujumisessa niiden esitystavasta riippuen.

Kiinnitin myös huomiota siihen, että taustanauhaa käytettäessä opettaja oli vapaana ohjaamaan ryhmää ja esimerkiksi näyttämään missä kohtaa nuotteja ollaan menossa tai mikä sointu nyt soitetaan ja miten. Opettajan tuele osata soitettava kappale, jotta nuottien näyttäminen sujuu. Tuntien valmisteluun täytyy varata myös riittävästi aikaa, jotta soittimet, tässä tapauksessa kitarat, ovat oppilaille valmiiksi vireessä. 

2. Demon korvaus - kuvionuotit

Hyödyntäisin kuvionuotteja ehdottomasti kehitysvammaisten musiikinopetuksessa. Tähän tarkoitukseen Resonaarin johtaja, musiikkiterapeutti Kaarlo Uusitalo alunperin 1990-luvulla kuvionuottijärjestelmän kehittikin, koska vaihtoehtoisia nuotinnusjärjestelmiä ei ollut olemassa (Resonaarin www-sivusto 2016). Uusitalo kuvaa, että yksi suurimmista ongelmista kehitysvammaisella on sama, mikä kenellä tahansa soittamisen aloittavalla ihmisellä: soitin ja sen soittaminen on vierasta, eivätkä eteen annetut nuotit kerro soittajalle yhtikäs mitään. Aloittelevalta soittajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja harjoittelua, eikä monelta kehitysvammaiselta tällaista pitkäjänteisyyttä löydy. (Yle 2016.) Kuvionuoteissa nuotti-informaatio merkitään konkreettisesti muotojen ja värien avulla. Konkreettisen merkintätavan ansiosta soittaminen onnistuu välittömästi, soittaja kokee onnistumisen iloa ja syntyy into ja motivaatio soittamiseen. (Resonaarin www-sivusto 2016.)

Kuvionuotteja voi käyttää kenen kanssa tahansa. Kuten ylen (2016) artikkelin videosta sain huomata, kuvionuottien avulla myös muuten soitto- ja nuotinlukutaidoton aikuinen mieskin osasi soittaa jo melko sujuvasti helppoja melodioita pianolla. Hän kertoi videolla, että oli kerran aiemmin kokeillut pianon soittoa, eikä siitä ollut tullut mitään. Videolla huomasi, kuinka hän yllättyi itsekin huomatessaan, että osaa soittaa tuttua melodiaa kuvionuottien avulla.

Kokisin kuvionuotit erinomaisena eriyttämisen keinona myös muussa kuin erityismusiikin opetuksessa. Uskoisin yleisopetuksessa monen saavan onnistumisen kokemuksia siitä, että voi soittaa muiden mukana. Kuvionuotit helppoine symbooleineen yhdistettynä soittimen vastaaviin kuvioihin, mahdollistavat tämän. Kokeneemmat soittajat ja jo nuotteja lukevat voisivat soittaa nuoteista ja aloittelevammat kuvionuoteista. Näin kaikki pääsisivät osalliseksi yhteiseen soittoon.

Kuvionuoteista en näkisi olevan haittaa kenellekään soittamisen vasta-alkajalle, joten tulen niitä varmasti käyttämään musiikinopetuksessa tukena. Kuvionuoteilla voidaan merkitä vastaava nuotti-informaatio kuin perinteiselläkin nuottikuvalla (Resonaarin www-sivusto 2016). Ja koska soittaja kuvionuoteista soittaessaan käsittelee vastaavaa informaatiota kuin perinteisilläkin nuoteilla, on kuvionuoteista helppo siirtyä myöhemmin myös perinteisen nuotin käyttöön, riippuen toki soittajasta ja hänen valmiuksistaan (Resonaarin www-sivusto 2016).

Tutustuin myös hiukan siihen, miten kuvionuotteja käytetään. Kuvionuoteissa äänenkorkeudet ilmaistaan väreinä ja oktaavialat neljänä eri merkin muotona. Nuotin aika-arvo ilmaistaan kuvion pituutena sekä ylennys- ja alennusmerkit kuviosta lähtevänä nuolena. Tauot on perinteisesti merkitty kuvionuotteihin tyhjillä laatikoilla. (Henriksson 2014, 4–5. Kaikkosen ja Uusitalon 2001 mukaan.)

Resonaarin www-sivuilta löytyi Bassoon ja kitaraan ohjeistusta kuvionuottien käyttöön. Sieltä löytyi myös tiedosto, josta kuvionuottien kuvat löytyvät, eli jonka avulla voi tehdä itse kuvionuotteja kappaleisiin.

Lähteet

Henriksson, P. 2014. Klassisen kitaran opettaminen erityisoppijalle kuvionuottien avulla – opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/76807/klassise.pdf?sequence=1

Kuvionuotit johdattavat kehitysvammaiset musiikin maailmaan. Yle 2016. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/06/kuvionuotit-johdattavat-kehitysvammaiset-musiikin-maailmaan

Resonaarin www-sivusto. Kuvionuotit. Luettu 15.9.2016. http://www.helsinkimissio.fi/resonaari/kuvionuotit%C2%AE

1. Demo

Ensimmäisen tunnin aluksi taputtelimme rytmejä ja otimme rytmittelyyn mukaan pian nimikierroksen. Huomasin, että rytmien taputtelu vaati minulta jo itsessään keskittymistä, ja kun keskityin myös nimiin, taputtelu vaikeutui. Kun aloimme taputtaa käsiä ristiin, onnistui se vielä yksinään, mutta kun nimikierros osui kohdalleni, tuntui kahteen asiaan keskittyminen jo vaativalta, enkä meinannut pysyä rytmissä. Tämä oli hyvä havainto erityisopettajuuttani ajatellen. Ymmärsin, että joillekin oppilaille tällainen motorisesti ristikkäinen tekeminen tai kahteen asiaan keskittyminen yhtäaikaa voi olla todella haasteellista, ja se on hyvä muistaa sekä osata huomioida opetuksessa.

Jatkoimme laululla, jossa tehtiin samalla myös keholla laulun osoittamia liikkeitä. Pääsin pian säestämään ksylofonilla kolmea soitua käyttäen. Soittaessani havaitsin ainakin seuraavaa:

Voi olla tärkeää saada paljon toistoja, jotta soitto lähtee sujumaan. Ja sen vuoksi lyhyt kappale voi olla hyvä, sillä sen oppii nopeasti. Minulla meni ainakin kolme ensimmäistä toistoa siihen, että katsoin nuotteja taululla, enkä oikein onnistunut soittamaan samaan aikaan. Jos en olisi saanut soittaa kuin pari toistoa laulunpätkän mukana, olisi minulle jäänyt epävarma olo soitostani. Nyt koin onnistumisen tunteen ja muutaman onnistuneen toiston jälkeen pääsin kokeilemaan jo haastavampaa versiota.

Eriyttämisen ymmärsin olevan ainakin ksylofonilla erittäin helppoa, sillä yksinkertaisimman version lisäksi oli useita keinoja saada soittamisesta haastavampaa. Tämä mahdollisuus varmasti ylläpitää edistyneempienkin motivaatiota yllä ja kaikki pääsevät silti soittamaan. Lisäksi on mahdollisuus improvisoida tietyillä sävelillä, joka varmasti onnistuu oppilaalta kuin oppilaalta hyvin, vaikka ei nuottien seuraaminen soittaessa olisikaan vielä sujuvaa.

Yksi huomioni oli vielä se, että on tärkeää antaa oppilaille selkeästi tieto siitä, kuka soittaa mitä ja missä kohdassa laulua. Huomasin ryhmämme olevan välillä hyvin sekaisin, kun vaihdoimme säestäjiä ja improajia lennossa. Lasten kanssa tähän tulee kiinnittää huomiota.

Keskustelimme demolla myös musikaalisuudesta ja sen määritelmästä. Moni kokee olevansa epämusikaalinen pitkälti huonojen koulumusiikin kokemustensa vuoksi. Kuten Lehtonen, Juvonen ja Ruismäki (2016, 33) toteavat, lapseen kohdistuvat negatiiviset arviot ovat tuhoisia ja ne vastaavat moitteita esimerkiksi huonosta käyttäytymisestä. Lapsi toivoo, että häntä ihailtaisiin sen sijaan, että pyydetään olemaan hiljaa. Negatiivinen palaute sekä huonot numerot vahvistavat vastenmielisyyttä musiikkia kohtaan (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki 2016, 34), sen sijaan, että musiikki tuottaisi iloa ja onnistumisen kokemuksia lapselle. Lehtosen, Juvosen ja Ruismäen (2016) kirjoitus sai minut ymmärtämään oman palautteenantoni merkityksen musiikinopettajana ja kasvattajana. Pienillä sanoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia suuntaan tai toiseen.

Lähteet

Lehtonen, K., Juvonen, A. & Ruismäki, H. 2016. Musiikkirajoitteisuus sukupolvien välisenä siirtotaakkana. Musiikkikasvatus/19:1.